A B C D E F G H I J K L M N O PQ R S T U V W XY Z
Mabec
Ranskalainen vuosisadan vaihteessa syntynyt autonvalmistaja Clément-Bayard laajensi tuotevalikoimaansa traktoreihin vuonna 1919 valmistamalla lisenssillä amerikkalaisen Dauchin ja myöhemmin Allied Machinery Companyn traktoreita. Vuonna 1945 syntyi jälleen oma tuote, Mabec. Tällä merkillä tehtiin enimmäkseen puutarhajyrsimiä, mutta mukaan mahtuu pieniä traktoreitakin. Oman traktorin tarina jäi kuitenkin lyhyeksi ja yritys toimi Ranskan maahantuojana eri vaiheissa Cletracille, Oliverille ja 1970-luvulla Lamborghinille.
MACI
Ranskalainen MACI oli Claasin maahantuoja Ranskassa. Se valmisti vuosina 1953–56 myös MACI Bison -traktoreita. Valikoimassa oli viisi mallia tehoiltaan 14–55 hv.
Macrosa
Argentiinalainen Crothers Maquinarias valmisti Steigerin traktoreja lisenssillä vuosina 1989–1995. Sen jälkeen Macrosa-nimellä myytiin Zanellon runko-ohjaattavaa traktoria.
Mailham
Mailham oli 1960-luvulla valmistettu italialainen telatraktori, jossa oli Ford 5000:n moottori ja IH:n voimansiirto
Mahindra
Intialainen Mahindra&Mahindra on eräs maailman suurimmista traktorinvalmistajista. Yritys perustettiin vuonna 1948 valmistamaan Jeepejä lisenssillä. Traktorituotannon juuret ovat IH:n vuonna 1965 Intiaan Mahindran kanssa perustamassa yhteisyrityksessä ITCI:ssä. Intiassa valmistettiin mm. brittiläisiä B-250- ja B-275-malleja sekä saksalaisia D-430 ja D-434-malleja. Vuonna 1977 ITCI sulautui Mahindraan ja vuonna 1982 tuotemerkiksi vaihtui Mahindra.
Mahindra on täydentänyt omaa mallistoaan ostamalla traktoreita Mitsubishilta, LG/LS:ltä ja TYM:ltä. Intian lisäksi Mahindran 1,5 miljoonan traktorin vuosituotannosta osa syntyy kolmella kokoonpanotehtaalla USA:ssa sekä Australiassa, Kiinassa (vuodesta 1990), Tsadissa, Gambiassa, Malissa ja Nigeriassa. Mahindran mallisto kattaa teholuokan 20–80 hv. www.mahindratractor.com/
Mahindra Gujarat
Zetoreita Intiassa lisenssillä valmistanut Gujarat Tractor Corporate siirtyi Mahindra-konserniin vuonna 1978 ja tuotemerkiksi tuli Mahindra Gujarat. Myöhemmin tuotemerkiksi vaihdettiin Shaktimaan.
Mailam
Fordson-aikakuden jälkeen County luopui telatraktorivalmistuksesta ja suunnitteli niiden valmistuttamista italialaisella Mailamilla, joka oli perustettu 1950-luvun lopussa valmistamaan puskutraktoreita. Yhteistyöstä ei tullut mitään, mutta Mailam kiinnostui asiasta ja esitteli vuonna 1966 omat Ford 5000:een perustuvat maatalouskäyttöön suunnatut telatraktorinsa. Vuonna 1968 esiteltiin myös 6-sylinterinen 115-hevosvoimainen versio. Tuotanto päättyi 1970-luvun alussa.
MALI
Saksalainen Markus Liebherr pyrki omalta osaltaan paikkaamaan MB Tracin ja Schlüterin jättämää aukkoa vuonna 1997 esittelemällään Li-Tracilla. 10-litraisessa Liebherr-moottorissa oli tehoa 230–300 hv. Varsinaiseen sarjatuotantoon ei kuitenkaan koskaan päästy, vaan koneita tehtiin yksittäiskappaleina. 2000-luvun lopussa yritys kehitti 120-hevosvoimaista LT Tracia.
Malkotsis
Kreikkalainen Technika S. Malkotsis A.E oli 1900-luvun alussa perustettu moottorinvalmistaja, joka 1962 esitteli vajaat 10 vuotta tuotannossa olleen traktorimallin Malkotsis EM-4, jossa oli tehtaan oma 45-hevosvoimainen diesel. Yrityksen toiminta päättyi vuonna 1991.
Malves
Vuonna 1970 perustettu brasilialainen Malves valmisti lisenssillä pieniä Ursuksia sekä tela- ja puskutraktoreja, jotka perustuivat romanialaiseen tekniikkaan.
MAN
MAN (Maschinenfabrik Augsburg-Nürnberg) kehitti ensimmäisiä dieselmoottoreita Rudolf Dieselin kanssa 1800-luvun lopussa. Vuonna 1915 MAN aloitti kuorma-autojen valmistuksen ja vuonna 1921 esiteltiin moottoriaura. Niitä valmistui muutamassa vuodessa 300 kappaletta ennen kuin tuotanto päätettiin lopettaa. Uusi yritys traktorinvalmiuksessa seurasi vuonna 1938. Silloin esiteltiin AS 250, joka oli 50-hevosvoimaisena iso ja tehokas traktori omana aikanaan. Sodan jälkeen esitellyt MAN Ackerdieselit olivat tunnettuja kehittyneestä moottoritekniikastaan ja nelivedostaan, mutta myös takavetoisia oli tarjolla. Vuonna 1962 MAN myi traktorituotannon Porschelle ja vuotta myöhemmin tuotanto päättyi. MAN-traktoreja valmistui kaikkiaan noin 40 000. MAN:n dieselit olivat aikanaan kehittyneitä. Vuodesta 1955 lähtien ne perustuivat ns. M-menetelmään, jossa polttoaine ruiskutettiin palotilan pintaan ohueksi kalvoksi. Suomeen MAN:eja toi Laatuvaunu ja lopuksi OTK.
Mancel
Kiinalainen YTO osti entisen IH:n tehdaslaitoksen Ranskasta vuonna 2011. Vuoden 2019 SIMA-näyttelyssä se esitteli Mancel-merkkisen, Ranskassa valmistetun traktorimalliston, joka on suunnattu Euroopan markkinoille.
Mancini
Argentiinalainen Don Remigio Mancini valmisti maatalouskoneita vuodesta 1925 lähtien. Vuonna 1970 esiteltiin kaivurikuormaaja. Vuonna 1990 esiteltiin mallisto 160–300-hevosvoimaisia runko-ohjattavia traktoreita, joissa käytettiin Deutz, Cummins ja Scania-moottoreita. Valmistus tapahtuu asiakastilausten mukaan ja osa traktoreista myytiin MF:n merkillä.
MAP
Ranskalainen Manufacture d’Armes de Paris perustettiin vuonna 1936 ja se valmisti mm. lentokoneiden ja junien osia. Vuonna 1941 MAP esitteli Latil-bensamoottorilla varustetun traktorin. Vuonna 1947 valmistui ensimmäinen dieseltraktori. MAP käytti 2-tahtisia dieseleitä, jotka joissakin malleissa olivat boxer-moottoreita. Vuonna 1955 MAP:n osti Fiatin ja Simcan perustama Someca. MAP valmisti yhteensä noin 15 000 traktoria.
MAP-Latil
Vuosina 1945–49 valmistettiin Latil-bensamoottorilla varustettua MAP-traktoria nimellä MAP-Latil.
Marani
Argentiinalaisen Agrinarin tuotemerkki.
Marmonier
Ranskalainen maataloustarvikevalmistaja Marmonier oli syntynyt jo vuonna 1835. Tuotevalikoimassa oli myös 1-sylinterisiä 12–15 -hevosvoimaisia minitraktoreita vuosina 1950–56.
Marshal
Intialainen MARS valmistaa vuodesta 2005 lähtien 10–25-hevosvoimaisia minitraktoreita. http://www.marshaltractors.com/
Marshall
Vuonna 1848 höyrykoneita valmistamaan perustettu brittiläinen puimakonevalmistaja Marshall valmisti vuonna 1908 bensiinikäyttöisen traktorin. Vuonna 1929 esiteltiin 1-sylinterinen 2-tahti-diesel. Vielä toisen maailmansodan jälkeen esitellyissä Field Marshalleissa pysyteltiin 1-sylinterisissä dieseleissä. Vuonna 1954 esiteltiin 70-hevosvoimainen MP6, jossa oli Leylandin 6-sylinterinen diesel. Myyntimenestystä ei tullut, koska traktorissa ei ollut lainkaan hydrauliikkaa. Vuodesta 1960 lähtien Marshall keskittyi telatraktoreihin ja hankki omistukseensa myös muita telatraktorivalmistajia. Moottorina käytettiin 4- ja 6-sylinterisiä Perkinsejä.
Marshall oli Leylandin omistuksessa vuosina 1975–79 ja tuotemerkkinä oli tuolloin Aveling-Marshall. Vuonna 1981 Marshall puolestaan osti Leylandin traktorituotannon ja vuoden 1982 lopussa traktorien nimeksi tuli Marshall. Vuonna 1984 esiteltiin uusi Marshall 100. Sen rinnalle otettiin mm. italialaisia pientraktoreita. Marshallin tuotanto päättyi vuonna 1989. Sen jälkeen Marshall myi kaksi vuotta Steyrin traktoreja Britanniassa Marshall-merkillä. Track Marshall telatraktorien tuotanto oli myyty vuonna 1987 Tom Walkinshaw Racingille, joka esitteli Challengerille kilpailijaksi 210-hevosvoimaisen TM 200 -kumitelatraktorin vuonna 1988. Track Marshallin tuotanto päättyi vuonna 1996.
Martin
Saksalainen vuonna 1922 perustettu Otto Martin Maschinenbau esitteli vuonna 1936 Deutzin 20-hevosvoimaisella moottorilla varustetun traktorin. Yrityksen merkittävin tuote on kuitenkin Fendtin kanssa yhteistyönä kehitetty 22-hevosvoimainen F 22, joka oli tuotannossa vuosina 1938–42. Sodan jälkeen yritettiin heikolla menestyksellä siirtyä 1-sylinteristen traktorien valmistukseen. Yhteensä Martin-traktoreita valmistui noin 500 kappaletta.
Martin Diesel
Vuonna 1973 Slovakiaan perustettu Zetorin moottoritehdas itsenäistyi vuonna 1992 DS Martiniksi. Se toimitti moottoreita mm. ZTS:lle ja Ursukselle. Vuonna 2001 se alkoi markkinoida traktoreita omalla nimellään. Nämä traktorit perustuivat 6-sylinterisiin Ursuksiin, mutta olivat väriltään tumman sinisiä. Martin Dieselin ohella näistä traktoreista käytettiin merkkiä Mt. Super.
Maskell
Englantilainen Maskell valmisti 1950-luvun loppupuolella 21,5-hevosvoimaista 3-pyöräistä riviviljelytraktoria. Tekniikka moottoreineen oli asennettu taka-akselille ja akseleiden väliin voitiin kiinnittää työvälineitä. 1960-luvun alussa valmistus siirtyi Aveling-Barfordille, joka otti tuotemerkiksi Barford-Marshall.
Massey Ferguson
Massey-Harris ja Ferguson yhdistyivät vuonna 1953 Massey-Fergusoniksi. Traktoreja valmistettiin Kanadassa, USA:ssa, Englannissa ja Ranskassa. Eurooppalaisista malleista 35 ja 65 olivat Fergusonin kehittämiä malleja. Pieni 25 oli lähempänä Massey-Harrista. Amerikkalaisia malleja olivat TO-30, 35, 50 ja 65. Näistä 50 oli aikaisempi Massey-Harris. Suuremmat mallit hankittiin aluksi kilpailijoilta: 95 ja 97 olivat Minneapolis-Molinen valmistamia ja 98 oli Oliverin tuote. 1960-luvulle tultaessa tulivat kuitenkin omat mallit 85, 88 ja 90, joista viimeistä tuotiin myös Eurooppaan. Vuonna 1958 esiteltiin Amerikassa hydraulinen Multi-Power -pikavaihde.
Vuonna 1964 esiteltiin 100-sarja ja amerikkalainen 1000-sarja, jotka korvasivat kaikki aikaisemmat mallit ja nostivat MF:n maailman suurimmaksi traktorinvalmistajaksi. 1970-luvulla MF valmisti myös pienehköjä runko-ohjattavia traktoreita. Vuonna 1979 MF laajensi tuotevalikoimaansa alaspäin japanilaisen Toyoshan valmistamilla malleilla. Ensimmäinen teknisesti uusi mallisarja 100- ja 1000-sarjojen jälkeen oli 1970-luvun lopussa esitelty yli 100 hv luokan 2000-sarja. 100-sarjan perustekniikka pysyi hengissä kuitenkin vuoteen 2003 asti, jolloin 4300-sarjan valmistus päättyi. Näiden mallien yläpuolelle esiteltiin aikanaan teknisesti kehittynyt ranskalainen 3000-sarja vuonna 1986.
Omien malliensa ohella MF myi monissa maissa myös Landinin valmistamia malleja 1980-luvun loppuun saakka, jolloin se luopui Landinin omistuksesta. Tuotanto Amerikassa oli päättynyt runko-ohjattavia traktoreita ja puimureita lukuun ottamatta vuonna 1982. Runko-ohjattavista traktoreista luovuttiin vuonna 1988. Vuonna 1995 MF siirtyi Agcon omistukseen ja yhä useammissa malleissa otettiin käyttöön SisuDiesel-moottorit. Vuonna 2003 tuotiin suurimpiin malleihin Fendtin Vario-voimansiirto nimellä Dyna VT. Vuonna 2008 esiteltiin maailman tehokkain pyörätraktori, maksimiteholtaan 370-hevosvoimainen 8690. MF:n eurooppalainen tuotanto keskittyi Ranskaan. Lisäksi pieniä traktoreita ostettiin Isekiltä, TAFE:lta ja Agritalialta. MF on viime vuosikymmeninä ollut erittäin aktiivinen myymään valmistuslisenssejä kehitysmaihin. http://int.masseyferguson.com
Massey-Harris
Daniel Massey perusti yrityksensä vuonna 1847 Kanadassa. Vuonna 1891 se yhdistyi A. Harris & Son Implementin kanssa ja syntyi Massey-Harris. Yrityksen päätuote oli puimakone. Vuonna 1915 Massey-Harris alkoi myydä omalla nimellään Bull Tractor Companyn traktoreita. Yhteistyökumppaneja oli pari muutakin. Vuonna 1930 esiteltiin uusi traktorisarja, jonka oli kehittänyt australialainen Wallis. Moottoreja traktoreihin ostettiin useilta valmistajilta. Vuoden 1932 Massey-Harris GP oli maailman ensimmäinen sarjatuotantona valmistettu nelivetotraktori. Vuonna 1938 esiteltiin maailman ensimmäinen kaupallisesti menestynyt ajopuimuri. Vuonna 1947 esiteltiin 8-hevosvoimainen Massey-Harris Pony, jota alettiin valmistaa myös Ranskassa. Ponyja valmistettiin peräti 120 000 kappaletta kymmenessä vuodessa. Myöhemmissä Ponyissa käytettiin 20-hevosvoimaista Hanomag-dieseliä. Kanadalaiseen 44-malliin perustuvaa 744-mallia ja sen seuraajaa 745:ttä valmistettiin Skotlannissa vuodesta 1948 lähtien. Vuonna 1953 Massey-Harris yhdistyi Fergusonin kanssa ja viimeiset 745S-traktorit tehtiin vuonna 1958.
MAT
MAT-S.A. Craiov on vuonna 1878 perustettu romanialainen yhtymä. 1900-luvun alkuvuosikymmenet se oli Clayton & Shuttleworth -traktorien maahantuoja. Ensimmäisen oman traktorinsa se valmisti vuonna 1974. Se on valmistanut sekä pieniä Fiat-pohjaisia malleja että suuria runko-ohjattavia traktoreita. 2010-luvun ainoa malli puolestaan on varustettu 78-hevosvoimaisella Deutz-moottorilla. www.matcraiova.ro/
Matbro
Brittiläiset Matthewin veljekset alkoivat 1940-luvun lopussa valmistaa haarukkatrukkeja ja muita materiaalinkäsittelylaitteita. Vuonna 1962 esitellyssä Matbro Mastiff -traktorissa hyödynnettiin samaa tekniikkaa kuin Matbron pyöräkuormaajissa. Runko-ohjattava traktori rakentui kahdesta Super Majorin voimansiirrosta, Fordin 100-hevosvoimaisesta kuutosdieselistä ja tehokkaasta hydrauliikasta. 20 konetta valmistui ennen kuin Matbro luopui traktorinvalmistuksesta vuonna 1967. Kuormaajien ja kurottajien valmistus päättyi myöhemmän emoyhtiön konkurssiin vuonna 2003.
Mathis-Moline
Vuonna 1904 alkanut Mathis-autojen valmistus Strasbourgissa ei ottanut tuulta alleen sodan jälkeen monista yrityksistä huolimatta. Yhtenä oljenkortena kokeiltiin Minneapolis-Moline R-mallin valmistamista Ranskassa vuosina 1949–1952. Tämä yritys jäi 338 traktorin mittaiseksi. Vuonna 1954 Mathis myytiin Citroënille.
MAVAG
Unkarin valtiollinen konepajayhtiö, vuonna 1870 MAVAG valmisti lähinnä rautatiekalustoa. Ensimmäiset traktorit tehtiin 1920-luvulla. Ennen toista maailmansotaa siirryttiin hehkukuulamoottoreihin. Traktorivalmistus päättyi 1940-luvun lopulla, kun maan traktorituotanto keskitettiin muille valmistajille.
Maxion
Iochpe-Maxion oli brasilialainen yhtiö, joka valmisti mm. rautatiekalustoa, puimureita ja traktoreita. Traktorien teholuokka oli 50–170 hv. Moottorit olivat Perkinsejä ja viimeiset mallit perustuivat MF:n tekniikkaan. 1996 maatalouspuolen osti AGCO ja Maxion keskittyi autonosiin ja rautatiekalustoon.
McConnell
Oliver-traktorien jälleenmyyjänä Pohjois-Carolinassa aloittanut McConnell Tractors valmisti erilaisia maatalouskoneita vuodesta 1961 lähtien. 1980-luvulla se omisti lyhyen ajan Marshallin. Vuonna 1988 se hankki MF:ltä runko-ohjattavien traktorien valmistusoikeudet. McConnell Tractors valmisti 5200-sarjaa MF:lle vuoteen 1991 asti ja esitteli sen jälkeen parannetun McConnell Marc 900 -malliston. Agco osti McConnellin vuonna 1995 ja traktorit nimettiin Agcostareiksi.
McCormick
Cyrus Hall McCormick aloitti niittokoneiden valmistuksen vuonna 1830. Vuosisadan loppuun mennessä McCormick saavutti kolmanneksen markkinaosuuden amerikkalaisilla maatalouskonemarkkinoilla. Vuonna 1902 McCormick siirtyi osaksi uutta International Harvester Companya. Tunnettu tuotemerkki säilyi pitkään myös IH:n koneissa ja traktoreissa.
Doncasterin IH-tehdas Englannissa siirtyi Case IH:n ja New Hollandin fuusion seurauksena Landinia valmistavan Argo-konsernin omistukseen vuonna 2001. Argo jatkoi tehtaan CX-, MC-X- ja Maxxum-mallien valmistusta ja tuotemerkiksi otettiin McCormick. Mallisto laajeni nopeasti Landini-mallien pohjalta. Vuonna 2007 McCormickien tuotanto siirtyi Landinin tehtaalle Italiaan. www.mccormick-intl.com/
McDonald
Vuonna 1903 perustettu A.H. McDonald & Co. valmisti aluksi moottoreita ja vuonna 1908 se esitteli ensimmäisen australialaisen traktorin. Merkin suosituin malli oli vuosina 1932–44 esitelty 30-hevosvoimaisella hehkukuulamoottorilla varustettu TWB, joka oli pitkästi kopioitu Rumely-traktorista. McDonaldin traktorituotanto päättyi vuonna 1955 ja merkin kokonaistuotanto jäi alle 1 000:n. Myöhemmin yritys valmisti mm. tiejyriä ja maatalouskoneita.
M.C.E.
Vuosina 1922–1972 Hollannissa toiminut M.C.E. Munsters valmisti pienen määrän dieselmoottorilla varustettuja lavatraktoreita.
McKee
McKee Harvester toi vuodesta 1978 lähtien Ebro-traktoreita USA:han ja Kanadaan ja myi ne omalla tuotemerkillään.
Mécavia
Ranskalainen Mécavia oli MAP-traktorin ja myöhemmin Somecan rinnakkaismerkki, jota valmistettiin vuosina 1952–58 ja myytiin eri myyntiverkoston kautta. Väri oli puna-musta MAP:n oranssin sijaan.
Meili
Sveitsiläinen Ernst Meili perusti vuonna 1921 moottoripyöräkorjaamon. Vuonna 1934 hän alkoi valmistaa autotraktoreita amerikkalaisautoista. Kokonainen mallisto itse kehitettyjä traktoreita esiteltiin vuonna 1946. Bensamoottorien rinnalla alettiin 1940-luvun lopussa käyttää Hercules-dieselmoottoreita ja vuonna 1950 alkoi vienti. 1950-luvulla Meilejä valmistettiin myös lisenssillä Ranskassa. Vuonna 1959 esiteltiin Agromobil, jossa oli ohjaamo edessä ja sen taakse voitiin asentaa esim. lava. Meilin traktorituotanto päättyi 1965 ja yritys ryhtyi Zetorin maahantuojaksi. Meili-traktoreita valmistui noin 7 000 kappaletta.
MeMo
Saksalainen MeMo Industrial Planning GmbH perustettiin vuonna 1962. Se valmisti ja peruskunnosti raskaita dieselmoottoreja ja välitti maatalouskoneita. Vuonna 1982 se perusti tytäryhtiö Texasiin ja alkoi myydä jugoslavialaisen Torpedon lisenssi-Deutzeja USA:ssa.
Meraj
Mangal Tractors P. Ltd on yksityinen, vuonna 2007 perustettu intialaisyhtiö, joka valmistaa Meraj-merkkisiä traktoreita. Se valmistaa traktoriensa 20–45-hevosvoimaiset moottorit itse.
Mercedes-Benz
Daimler AG valmisti autojen ohella traktoreja vuosina 1912-19. Benz puolestaan esitteli bensiinillä käynnistettävän dieseltraktorin vuonna 1922. Yritykset yhdistyivät vuonna 1925 Daimler-Benziksi. Traktorituotanto lopetettiin 1930-luvulla. Vuonna 1951 Daimler-Benz osti Erhard&Söhne-yhtiön kehittämän tuotevalikoimaansa nelivetoisen monikäyttöajoneuvo Unimogin, jota markkinoitiin myös maatalouskäyttöön. Vuonna 1972 kehitettiin Unimogin tekniikkaa hyödyntäen systeemitraktori MB trac. Ensimmäisessä mallissa oli tehoa 65 hv, mutta mallistoa laajennettiin aina 180 hv:aan asti ennen kuin tuotanto lopetettiin vuonna 1991. Unimogin tuotanto jatkuu edelleen, mutta maatalouskäytössä se on jäänyt harvinaisuudeksi.
Mercer
Farmaster-yhtiön traktorien valmistus siirtyi newyorkilaiselle Mercer-Robinsonille vuonna 1952. Noin 30-hevosvoimaisesta traktorista oli bensa- ja dieselversiot. Tuotanto jatkui 1950-luvun loppuun.
Merlin
Australialainen Merlin Tractors valmisti traktoreja Melbournessa vuosina 1993–2012. Pääosa tekniikasta oli peräisin Kiinasta Fotonilta. Moottorit olivat Perkinsejä.
Merz
Vuodesta 1927 lähtien Fordson-traktoreita useissa Sveitsin kantoneissa edustanut W. Merz & Co. alkoi sodan vaikeutettua traktorien saantia valmistaa omia Merz-traktoreita vuonna 1940. Moottori oli saksalainen Ford-kuorma-auton moottori ja vaihteisto ja taka-akseli ZF:n. Sodan päättymiseen mennessä valmistui noin 50 traktoria ja yritys jatkoi Fordson-myyjänä. Vielä yli 60 vuotta myöhemmin Merz on New Holland -traktorien piirimyyjä.
Messidor
Ranskalainen vuonna 1896 perustettu Douge valmisti mm. maamoottoreita. Vuonna 1931 alkoi suorasuihkutusdieselien valmistus. Toisen maailmansodan jälkeen Douge päätti hyödyntää moottoreitaan myös traktoreissa. Se esitteli Messidor-traktorit, joiden voimansiirto ja akselit ostettiin kilpailevalta Labourierilta. Moottorit olivat 12–35 -hevosvoimaisia. Vuonna 1952 Labourier osti Dougelta traktorituotannon. Messidorit jatkoivat vielä muutaman vuoden Labourierin DL-sarjana.
Metalfor Araus
Vuonna 1974 perustettu Metalfor on tunnettu argentiinalainen ruisku- ja muokkauskonevalmistaja. Vuonna 2003 se osti entisen AGCO-Allis -traktoritehtaan ja osti AGCO:lta puimureissa käytetyn Araus-tuotemerkin. Vuonna 2006 se toi markinoille traktori- ja puimurimalliston. Argentiinalaisia 105–145 -hevosvoimaisia Deutz AGCO -moottoreja käyttäneet traktorit jäivät lyhytaikaiseksi, mutta roottoripuimureista tuli pysyvä tuotannonhaara.
MIAG
Saksalainen MIAG Mühlenbau und Industrie oli vuonna 1926 perustettu nimensä mukaisesti valmistamaan myllyjä. Vuonna 1936 MIAG aloitti 20-hevosvoimaisen traktorin valmistuksen. Sodan jälkeen vuonna 1949 esiteltiin kolme uutta MWM-moottoreilla varustettua mallia, mutta vuonna 1952 yritys luopui traktorien valmistuksesta. Päätuote myöhempinä vuosikymmeninä olivat autonosturit.
Michelstadt
Saksalainen Hüttenwerk, Eisengießerei und Maschinenfabrik Michelstadt AG oli vuoden 1900 jälkeen valmistanut monenlaisia tuotteita viininpuristimista puimakoneisiin. Vuonna 1952 se alkoi valmistaa lisenssillä Blank-tehtaan pientä telatraktoria. Kymmenvuotisen tuotantokauden aikana valmistui noin 400 kappaletta 10–14-hevosvoimaisia telatraktoreita.
Micromax
Micromax oli melko harvinaiseksi jäänyt ranskalaistraktori 1950-luvulla. Valmistuksessa oli sekä bensa- että dieselmoottorisia malleja. Merkin takana olleet Guillemaudin veljekset jatkoivat myöhemmin traktorinvalmistusta Valor-merkillä.
Minitrac
Ranskalainen Minitrac oli pienikokoinen nelivetotraktori, jossa kaikki pyörät olivat yhtä suuria. Siinä käytettiin monien eri valmistajien bensa- ja dieselmoottoreita, enimmäkseen Peugeotin bensamoottoria. Istuin oli helposti käännettävissä taaksepäin ajoa varten ja ohjaus tapahtui telakonemaisesti sauvoilla. Minitraceja valmistettiin vuosina 1955–60.
Minneapolis-Moline
Minneapolis-Moline syntyi kolmen yrityksen fuusiossa vuonna 1929. Näistä yrityksistä Minneapolis Steel valmisti jo entuudestaan traktoreita. Keltaisissa Minneapolis-Molineissa esiteltiin monia teknisiä uutuuksia ja traktorit kuuluivat markkinoiden kalleimpiin ja laadukkaimpiin merkkeihin. Esimerkiksi vuoden 1934 JT:ssä oli 5 vaihdetta ja 29 km/h nopeus. Vuonna 1938 esiteltyyn U-sarjaan sai teräsohjaamon, jossa oli radio ja lämmityslaite. Huippunopeus oli 64 km/h. Sodan jälkeen valmistusta kokeiltiin myös Britanniassa heikolla menestyksellä.
Vuonna 1952 U-malliin sai dieselmoottorin eräänä ensimmäisistä amerikkalaistraktoreista. Vuoden 1955 10-vaihteisessa 335:ssa oli ilman kytkintä käytettävä pikavaihde ja hydraulinen nostolaite. Vuonna 1962 esiteltiin nelivetoinen M504, joka oli Amerikassa ainutlaatuinen.
Vuonna 1963 White osti Minneapolis-Molinen ja sen ohella yritysryppääseen kuuluvien Oliverin ja Cockshuttin traktoreja alettiin myydä ristiin eri merkeillä. Minneapolis-Molinen mallisto keskittyi suurempiin kokoluokkiin. Lisäksi myytiin Fiat-traktoreja Minneapolis-Molinen merkillä. Tuotemerkki Minneapolis-Moline lakkautettiin vuonna 1974. Suurimmassa osassa Minneapolis-Molinen traktoreja oli käytetty itse valmistettuja moottoreja, joita käytettiin myös Whiten traktoreissa myöhemminkin.
Minot
TSC-ketjun tuotemerkki kiinalaislle Jinma-traktoreille USA:ssa.
Mitsubishi
Mitsubishi aloitti traktorinvalmistuksen 1960-luvulla. Vuonna 1980 Mitsubishi osti Satoh-traktorinvalmistajan ja syntyi Mitsubishi Agricultural Machinery. Amerikkalaiset valmistajat alkoivat täydentää omien mallistojensa alapäätä japanilaisvalmistajien tuotteilla 1970-luvulla. Mitsubishejä myytiin oman merkin lisäksi IH:n merkillä. Pian tämän jälkeen Mitsubishin pientraktorit tulivat omalla nimellään Eurooppaan. Nykyään Mitsubishin valmistamat traktorit myydään USA:ssa Mahindran ja Cub Cadetin nimellä. Vuonna 2015 Mahindra osti kolmanneksen Mitsubishin traktoriyhtiöstä. http://www.mam.co.jp/
Mitsubishi-Shakti
Intialaiseen vuonna 1920 öljykauppaan syntyneeseen V.S.T. Groupiin kuuluva V.S.T. Tillers Tractors valmistaa vuodesta 1983 lähtien Mitsubishi-traktoreita lisenssillä. Jo vuodesta 1965 se oli valmistanut Mitsubishin sarvitraktoreita.
Moffett
Irlantilainen trukkivalmistaja QMI Moffett esitteli vuonna 1991 Multi-Function Tractorin, joka perustui MF:n voimansiirtoon ja 90-hevosvoimaiseen Perkinsiin. Erikoisuutena oli traktorin taakse asennettu 2 tonnia nostava kuormain, joka yhdessä kääntyvän ohjauspulpetin kanssa teki traktorista myös kohtalaisen pyöräkuormaimen. Vuonna 1996 MF-pohjaisen mallin korvasi MFT 7840, joka perustui New Hollandin toimittamaan perustraktoriin. MFT:n valmistus oli päättynyt ennen kuin Valtran tuolloinen omistaja Partek osti Moffettin vuonna 2000.
Montana
Agracat Tractors -yhtiön konkurssissa vuonna 2004 jäi JB Hunt Truckingin haltuun 500 traktoria, joiden markkinointiin perustettiin yhtiö Montana Tractors. Seuraavaksi se solmi sopimuksen LG-traktorien myynnistä. Muutaman vuoden aikana traktoreja ostettiin myös Universalilta, TYM:ltä, Kukjelta, Sonalikalta ja Intian Farmtracilta. Toiminta päättyi vuonna 2010.
Morooka
Japanilainen vuonna 1958 perustettu Morooka on 1960-luvulta lähtien ollut maailman johtava kumitelatraktorien valmistaja. Päämarkkinat ovat olleet maansiirtokoneissa, mutta varsinkin 1990-luvulta lähtien Morooka on tehnyt myös pelkästään maatalouskäyttöön tarkoitettuja kumitelatraktoreita. Eurooppaan tuotava mallisto ulottuu pienistä koneista yli 300-hevosvoimaisiin. Moottoreina käytetään mm. Kubotaa, Komatsua ja Cumminsia. www.morooka.com/
Morris-Leyland
Turkin BMC valmisti Leylandin traktoreja sinisenä merkillä Morris-Leyland ja punaisena merkillä Austin-Leyland.
Motomeccanica
Italialainen Motomeccanica oli syntynyt nimellä Pavesi & Tolotti, myöhemmin se oli Alfa Romeon tytäryhtiö. Ensimmäisen traktorin Motomeccanica oli valmistanut vuonna 1937. Useimmat mallit olivat pieniä ja varustettu bensamoottoreilla. Vuonna 1951 esitellyssä RP3:ssa oli 24-hevosvoimainen Perkinsin dieselmoottori. Renault myi Ranskassa Motomeccanican 60-hevosvoimaista Super 108:aa oman mallistonsa yläpuolella 1960-luvun alussa.
Moto Standard
Saksalaisen Gutbrodin tuotemerkki, jota valmistettiin myös Ranskassa vuosina 1949–58. Mallisto koostui pienistä traktoreista. Muutamia Moto Standard -traktoreita on tuotu myös Suomeen 1950-luvulla.
Motransa
Espanjalainen Motransa (Modificaciones y Transformaciones, S.A.) valmisti Sava-Nuffieldin seuraajana vuosina 1967–77 Nuffieldeja ja Leylandeja lisenssillä. Joissakin malleissa käytettiin Perkinsin tai Pegason moottoreita. Vuonna 1977 esiteltiin oma, kulmikas Perkins-moottoreilla varustettu mallisto. Vuonna 1980 Fiat osti Motransan ja tehtaassa alettiin valmistaa Fiatin sekä sen hankkiman Agrifullin traktoreita. Tuotanto päättyi vuonna 1991.
Motte
Belgialainen André Motte toimi Fergusonin piirimyyjänä ja arveli pystyvänsä itse tekemään paremman traktorin. 1960-luvun aikana valmistui 50…60 Motte-traktoria, joissa oli Mercedeksen 30- tai 34-hevosvoimainen diesel, Bosch-hydrauliikka ja joko 5-vaihteinen Hurth-vaihteisto tai 6-vaihteinen ZF.
Moty
Itävaltalainen Michael Mayer perusti vuonna 1956 Moty-yrityksen. Yritys valmisti ruohonleikkureita ja 1-akselisia puutarhatraktoreita. Vuosina 1962–65 Moty valmisti noin 80 kappaletta Moty-Trakeja. Se oli 7- tai 9-hevosvoimainen pientraktori, jossa moottori oli takana ja kuljettaja edessä.
M-R-S
M-R-S (Mississippi Road Supply) aloitti vuonna 1943 tielanojen valmistajana. Niitä vetämään M-R-S valmisti 2-vetoisia ja 4-vetoisia suurtraktoreita 1950-luvun alusta 1980-luvun alkuun. Vuonna 1963 esiteltiin ensimmäinen nelivetotraktori, 141-hevosvoimainen A-80. M-R-S:n traktoreissa oli runko-ohjauksen sijaan nelipyöräohjaus. Moottorina käytettiin enimmäkseen GM:n 2-tahtidieseleitä. M-R-S:n 600-hevosvoimainen traktori on todennäköisesti historian suurin 2-vetoinen traktori.
Mt. Super
Slovakialaisen DS Martinin käyttämä nimi lisenssillä kokoamilleen Zetoriin ja Ursukseen perustuville traktoreille 2000-luvun puolivälin molemmin puolin.
MTZ
MTZ oli Minskin traktoritehtaan mallitunnus. Vientimarkkinoilla MTZ:t tunnettiin Belaruksina. Neuvostoaikana jopa yli 100 000 traktoria vuodessa valmistanut tehdas oli maailman suurin traktoritehdas. http://belarus-tractor.com/en/
Muir-Hill
Herrat Muir ja Hill valmistivat Englannissa Fordson Majoriin perustuvia järjestelyvetureita 1920-luvun alusta lähtien. Seuraava tuote oli samasta peruskoneesta rakennettu dumpperi. Vuonna 1966 esiteltiin nelivetotraktori Muir-Hill 101. Siinä oli neljä yhtä suurta pyörää, Fordin 101-hevosvoimainen kuutosdiesel ja Ford 5000:n vaihteisto ja hydrauliikka. Myöhemmin esiteltiin myös malleja, joissa oli Perkinsin 6- tai V8-kone. Vuonna 1969 esitellyn 163-hevosvoimaisen 161:n sanottiin olevan aikansa tehokkain maataloustraktori Britannian markkinoilla. Traktorituotanto päättyi yrityskauppaan vuonna 1982. Vuonna 1989 yritys oli jälleen vaihtanut omistajaa ja vanha idea palasi tuotantoon merkillä Myth-Holm.
Mulag
Saksalainen Mulag perustettiin vuonna 1957 ja sen tuote oli Motor-Universal-Lasten-Arbeits-Gerät eli lava-ajoveuvo, jossa oli moottori lavan alla ja ohjaamo edessä. Takana oli isommat traktorikuvioiset renkaat ja edessä pienemmät. Moottorit olivat 12–22-hevosvoimaisia. Vuonna 1963 yritys keskittyi valmistamaan ajoneuvoja kunnallisteknisiin töihin ja lentokentille.
Müller
Vuonna 1956 saksalaissyntyinen Müller perusti maatalouskonetehtaan Brasiliaan. Traktorien tuotanto alkoi vuonna 1976. Mallistossa oli runko-ohjattavia traktoreita teholtaan 112–310 hv. Moottorit olivat Cumminsin tai MWM:n. Müllerin traktorinvalmistus päättyi vuonna 2002.
Tilalle tuli Proton Primus Máquinas e Equipamentos Ltda, joka jatkoi kahden mallin valmistusta Müller-nimellä tiejyrien ohella. Uruguayssa BM aloitti myös samaan tekniikkaan perustuvien traktorien valmistuksen.
Multidrive
Multidrive oli australialaisen David J.B. Brownin vuosina 1983-1996 toiminut yritys, joka valmisti traktoreita, dumppereita ja puolustusajoneuvoja. Alkuvaiheen Multidrive-traktorit olivat tekniikaltaan lähinnä runko-ohjattuja kuorma-autoja, joissa oli traktorikokoluokan pyörät. Ruiskuvalmistaja Kelland osti Multidriven traktorien oikeudet ja 2000-luvun Multidrivet olivat enemmänkin monikäyttöisiksi suunniteltuja ajettavan ruiskun alustoja.
Multiplex
Ranskalainen seppä Antoine Bénétullière rakensi 1940-luvulla tilauksesta moottoroituja kuljetus- ja vinssausajoneuvoja hyödyntäen autojen osia. Vuonna 1958 syntyi teollisemmin rakennettu lavalla varustettu Multiplex, joka oli suunniteltu esim. lannan tai viinirypäleiden keräämiseen. Ensimmäisissä versioissa oli 1-sylinterisiä bensamoottoreja, mutta 1960-luvulla käytettiin myös Renaultin bensamoottoreja ja Perkinsin dieseleitä. Loppuvaiheessa käytettiin hydrostaattista ajovoimansiirtoa ja tehoa oli jopa 85 hv. Tuotanto päättyi vuonna 1998.
München-Sendling
Vuonna 1899 perustettu moottoritehdas München-Sendling esitteli vuonna 1909 ensimmäisen suurempiin valmistussarjoihin yltäneen saksalaisen traktorin. Kyseessä oli peräti 70-hevosvoimainen laite. Sen jälkeen mallistoa laajennettiin pienempiin kokoluokkiin. Traktorituotanto kuitenkin hiipui jo 1910-luvun lopulla. Vuonna 1949 esiteltiin 1-sylinterinen traktori, joka oli tuotannossa vuoteen 1957 asti. Yrityksen historia moottorinvalmistajana jatkui vuoteen 1975.
MWM
Benz-yhtymästä vuonna 1922 irronnut Motoren-Werke Mannheim alkoi vuonna 1924 valmistaa pyörätraktoria, jossa oli omaa valmistusta edustanut 15-hevosvoimainen dieselmoottori. Myös muita malleja kehitettiin ennen ja jälkeen toisen maailmansodan, mutta varsinaiseen sarjatuotantoon ne eivät päässeet ja MWM keskittyi dieselmoottorien valmistukseen.
Myth-Holm
Muiden tuotteiden ohella nelivetotraktoreita valmistanut Muir-Hill oli vaihtanut omistajaa lukuisia kertoja. Vuonna 1985 traktori palasi tuotanto-ohjelmaan nimellä Myth-Holm. Moottorina Myth-Holm 131:ssä oli 130-hevosvoimainen Ford. Tuotantomäärät olivat pieniä ja tällä kerralla valmistus jatkui kuuden vuoden ajan.